1982 Corvette Collector Edition: Takalasin saranat ja tiiviste

Tässä yksi vanha puuhastelu..


1982 Collector editionin erot tavalliseen 1982 corvetteen olivat kosmeettisia lukuunottamatta aukeavaa takalasia. CE oli ensimmäinen vette, jossa tuli tehdasasennettuna aukeava takalasi.

Aiemmin (79->?) Cars&Concepts inc oli myynyt jälkiasennettavia paketteja, GM osti tuon paketin 1982 Collector editioniin. GM ei itse ollut suunnitellut tai valmistanut takalasipakettia, vaan se toimitettiin täysin alihankintana.  Ajan saatossa havaittiin takalasin saranoiden venymiseen liittyvää ongelmaa.
Metalliseos, jota saranoissa oli käytetty oli vääränlaista ja ei kestänyt kaasujousten aiheuttamaa rasitusta. Saranoiden venyessä takalasin asento muuttui aiheuttaen mm veden pääsyn sisälle, ja pahimmassa tapauksessa lasi jumiutui ja sitä ei saanut lainkaan auki.

Ostaessani 82CE:tä, en tiennyt tällaisesta ongelmasta. Tiedossa oli silloin vain kulahtaneiden kaasujousien vaihtaminen. Selvittäessäni oikeanlaisten kaasujousien ulkonäköä törmäsin tähän aiheeseen toistuvasti.
Steve Simpsonilta ostin uudet kaasujouset, sillä ne olivat originaalin näköiset (toisin kuin monet muut aftermarket kaasujouset joita on myynnissä) ja niiden paineet olivat alkuperäistä vastaavat. Samalla tuli corvette americalta hankittua takalasin tiiviste, sillä edellinen oli hapertunut aika pahasti.


Auton saapuessa ja sitä tutkaillessa tuli havaittua, että lasia ei saa aseteltua kunnolla -> saranat olivat venyneet. Kaasujousten kanssa taustatyötä tehdessä selvisi myös, että Simpson valmistaa myös saranoita ja kyselin häneltä onko mahdollisesti uutta erää tulossa jossain vaiheessa. Jonkun aikaa sai odotella, kunnes hän kertoi kokeilevansa CNC:llä työstää pienen erän, aiemmin oli käsin tehnyt saranat.

Joka tapauksessa tämä oli lähtötilanne:
Lähtötilanteessa kaasujouset ja ikkunatiiviste olivat vaihtokunnossa ja autossa vielä originaalit saranat.

Sisustaa purkaessa löytyi paneelien alta yllättävän kosteita kohtia, joten projektiin lähteminen ei tuntunut lainkaan tarpeettomalta.

Takalasin kanssa pitää olla äärimmäisen varovainen, sillä näitä nyt ei aftermarket osina saa, valitettavasti. Vuosina 1981-1982 valmistettua lasia on ihan syytä käsitellä varoen.

Takalasi irti.

Vanha tiiviste oli auringon polttama ja hauras. Valitettavasti kuva ei näytä tiivisteen todellista kuntoa.

Vanha tiiviste paikoillaan.
Vanhan tiivisteen irroittamista.
Jäljelle jäi liimapintaan kiinni jäänyttä kumia.


Tuli mietittyä mikä kemikaali ei vaurioittaisi maalipintaa (joskin auto tulee menemään jossain vaiheessa uudelleen maalattavaksi) ja päädyin ksyleeniin. Ksyleeniä käytetään käsittääkseni teippien poistoon jne.

Tässä liimaröhnä irtoaa mekaanisella poistolla, joskin ksyleenillä pehmennettynä.
Sen verran pitää sanoa ksyleenistä, että työstettävän tilan tulisi olla hyvin ilmastoitu ja käytössä soveltuvat suojaimet.

Uuden tiivisteen asentaminen

Olennaisen tärkeää on pyyhkiä molemmat liimattavat pinnat jollakin rasvaa irroittavalla kemikaalilla (asennettava pinta JA tiivisteen asennuspinnat), sillä ainakin tiivisteen puolella valmistuksesta jääneet kemikaalit tai vahat saattavat aiheuttaa ongelmia liimauksen pysyvyydessä.
Tiivisteen valmistaja kehoittaa käyttämään 3M:n liimaa asennuksessa, mutta sikaan päädyin.

Sikaflex-vaihtoehtoja tutkiessa monet kehottaa käyttämään marine sikaa, mutta villiä legendaa olen kuullut että marine sika on samaa tavaraa (samalta tuotantolinjalta) kuin tavis sika.
En tosin tiedä mikä on totta. Sikaflex 221:llä tai 11FC:llä saa tiivisteen kiinni.


Palko sikaa..


Tiiviste kiinnitettiin muutamassa erässä. Eli ei kerralla laitettu sikaa ympäriinsä.

Maalarinteipillä pidettiin sikailu hallinnassa.



..ja sitten odoteltiin kuivumista.


1,5 päivää kuivuttua uskalsi jo teipit irrottaa ja aloittaa saranoiden asennus.


---
Kaasujouset

Uusi ja vanha kaasujousi rinnakkain. Mitoiltaan ja ulkonäöltään mahdollisimman lähellä tehtaalla asennettua versiota.



---
Saranat

CNC työstetty sarana "pöydällä" ja alkuperäinen valettu sarana kiinnikkeessä.
Vaihdettava sarana aseteltiin oikeaan kohtaan muovisilla aluslevyillä.


Lasin korkeutta säädetään aluslevyillä, kun taas xy-suuntaisesti asentoa pultin kiristyskohdan kanssa säätämään.




Lasi on kiinni saranoissa lasin läpi tulevien "mutterinappien" kanssa. Napit menevät vain yhdessä asennossa saranan sisään, ja napit toimivat saranan läpi tulevan pultin vastakappaleena. Näiden lisäksi on tietty molemmin puolin muoviseosta oleva aluslevy, joka estää metallia koskemasta itse lasiin.
Pelottavin ja hankalin osa asennuksesta oli ehdottomasti vanhojen lasia vasten tulevien nappien sovittaminen uusiin saranoihin. Pienen jumpan jälkeen tämä onneksi onnistui.



Ja sitten vielä kuva toimivasta luukusta:

Uusittu kaasujouset, saranat ja tiiviste.



Foorumeilta olen lukenut, että useat CE omistajat ovat omasta autostaan vain irroittaneet kaasujouset siinä vaiheessa, kun takalasin toiminnassa on ilmennyt ongelmia. Omasta mielestäni aukeava takalasi -feature kuuluu CE malliin. Lisäksi CE:iden keskuudessa hyvin toimiva takalasi taitaa olla harvinaisuus.